Fillarit alle ja menoks!

Jonkin verran on taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Meillä on ollut aika tiivis pääsiäisen aika täällä, jokaiselle päivälle on ollut ohjelmaa Mikaelin työn puolesta. Se on kuitenkin ollut vaan mukavaa, ollaan saatu tutustua moniin uusiin ihmisiin ja nähty uusia hienoja paikkoja. Eli potentiaalisia blogijuttuja tulee paljon nopeampaan tahtiin, kun mitä ehditään julkaista. Saa nähdä rahoittuuko tahti yhtään viimeisten viiden viikon aikana :D

Yhtenä aurinkoisena vapaapäivänä päätettiin ottaa kauniista säästä ilo irti ja lähdettiin pyöräretkelle ihan Vancouverin keskikaupungin kupeessa sijaitsevaan Stanley Parkiin. Oli aivan mahtavaa paljon autossa istumisen jälkeen viilettää menemään pyörällä! Kaivetaan Helsingissä pyörät esiin mahdollisimman aikaisin keväällä ja fillaroidaan myöhälle syksyyn ja ollaankin täällä vähän kaivattu sitä. Vuokrasimme pyörät ihan läheltä Stanley Parkia ja maksettiin niistä noin 10 €/tunti/pyörä. Ei otettu niitä ensimmäisestä vastaantulevasta vuokraamosta vaan tehtiin vähän hintavertailua ja se kyllä kannatti, nimittäin jossain paikoissa pyydettiin jopa kolminkertainen määrä siihen nähden, mitä me maksettiin.

Joku innokas turisti

S
Stanley Park on yli neljäsataa hehtaaria suuri puisto, jota ympäröi melkein joka suunnalta Tyynimeri. Puisto on saanut olla hyvin pitkälti lunnollisessa tilassaan, siellä on edelleen yhtä paljon metsää kuin 1800-luvulla, mikä tarkoittaa noin puolta miljoona puuta.

Upean vanhan metsän lisäksi puistossa on rantoja, pieniä järviä, ruusutarha, kahviloita yms. Puiston reunoja myötäillen kulkee noin 10 km pitkä tie, jossa oli oma kaista pyöräilijöille ja kävelijöille. Meillä meni reitin pyöräilemisessä reilu kaksi tuntia, kun piti noin joka viides metri pysähtyä ottamaan valokuvia. Muutenkin oli kiva pysähdellä, kun pyörätie oli sen verran kapea, ettei siinä ajaessa voinut hirveästi jäädä tuijottelemaan maisemia. Puisto on todella suosittu, vastaan tuli paljon lenkkeilijöitä, muita pyörän vuokranneita turisteja, ja perheitä viettämässä mukavaa retkipäivää. Sää oli aivan mahtava ja saimme ihailla keväistä luontoa, huikeita vuorimaisemia ja Vancouverin downtownin tyylikästä siluettia. Tämä on ehdottomasti juttu, jonka haluamme tehdä uudestaan jos aika vaan millään sallii!

Toteemit inspiroivat! 

Päiväretki huipuilla

Meille tarjoutui mahtava mahdollisuus lähteä jo toisena Vacouver-päivänämme käymään parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla Whistlerillä. Jo ajomatka sinne oli huikea, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin, nyt keskitytään Whistlerin näköaloihin! Whistler oli vuonna 2010 Vancoverin olympialaisten keskuspaikka ja sitä ennenkin se oli jo yksi Pohjois-Amerikan suosituimmista talviurheilukeskuksista. Olimme etukäteen päättäneet, että haluamme näiden kahden kuukauden aikana käydä siellä ja siksi olimmekin innoissamme, kun mahdollisuus tarjoutui niin pian saapumisemme jälkeen. Lähdimme keväisestä Vancouverista ja päädyimme keskelle lumista talvea!

Näkymää gondolista

Vuonna 2008 Whistlerissä avattiin ennennäkemätön Peak 2 Peak Gondola, jossa noustaan ensin Whistler Mountainin huipulle (no ei nyt ehkä ihan huipulle, mutta kuitenkin) ja jatketaan siitä toisella gondolilla viereisen Blackcomb Mountainin huipulle. Nimenomaan tuo kahden vuoren välinen gondolimatka oli meistä koko retken ikimuistoisin osuus, vaikka näkymät vuorilta olivat tietenkin myös huikeat. Emme ole kumpikaan koskaan olleet missään vuorilla, tai oikeastaan edes nähneet kunnon vuoria, joten meillä meinasi tietenkin pudota silmät päästä, kun gondoli kohosi ylemmäs ja ylemmäs. Olemme kumpikin pitkään haaveilleet, että pääsisimme näkemään kunnon vuoria ja nyt niitä kyllä todella on nähty, ja nähdään päivittäin täällä Vancouverissa!

Osan gondoleista pohjassa oli ikkuna, josta sai ihastella alapuolella avautuvia näkymiä. Lattiaikkunasta hahmotti myös aika hyvin, kuinka korkealla sitä mentiinkään..

Vuorten juurella levittäytyvät suloiset lomakylät, joissa pitkän päivän rinteessä huhkineet laskijat saavat
rentoutua shoppailemalla, syömällä hyvin tai ihan vain käveleskelämällä ympäriinsä. Monipuoliset kaupat ja huvitukset tulee myös tarpeeseen niille, jotka telovat itsensä rinteessä ja joutuvat lopettamaan laskunsa lyhyeen. Alueella nimittäin näkyi monia keppien, kipsien ja vastaavien kanssa liikkuvia lomalaisia. Eikä kyllä ihme, kyllä jotkut rinteet näyttivät melkoisen hurjilta ainakin näin Pohjanmaan kasvateille..

Uudet kotihuudit

Takapihaltamme avautuva näkymä. Ihan jees.

Jaaahuuu! Kahden kuukauden seikkailu Vancouverissa, Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on alkanut! Viikko täällä onkin jo vierähtänyt ja tykästytään kaupunkiin, ympäristöön, ihmisiin ja maisemiin koko ajan enemmän ja enemmän. Mikael siis suorittaa työharjoittelunsa täällä ja Krisse viipottaa mukana oloneuvoksena, autellen siinä missä pystyy. Ensimmäinen viikko ollaan touhotettu paikasta toiseen, nähty ja tehty paljon. Ehkä ei olla vielä tajuttu, että meillä on tosiaan kaksi kuukautta aikaa kierrellä ja tutustua paikkoihin, sen tavallisen kahden viikon sijaan.

Saimme ennen lähtöämme ystäviltämme läksiäislahjaksi salaperäisen kirjekuoren, jossa oli jokaiselle Kanadassaoloviikolle oma pieni tehtävänsä. Saamme avata aina yhden viestin kerrallaan ja ensimmäisen viikon tehtävä oli ottaa kolme kuvaa lähiseutumme kivoimmista/mielenkiintoisimmista kohteista. Kauaa ei tarvinnut miettiä, mistä kuvia ottaisi, sillä talo, jossa majailemme, sijaitsee aivan upealla paikalla! Ikkunoista avautuu näkymä lumihuippuiseen vuoristoon ja joka aamu ihastelemme sitä yhteen ääneen, aina yhtä innoissamme.

Ensimmäinen kiva kohde lähiympäristössämme on siis niinkin lähellä, kuin takapihallamme:

Toiseksi kivaksi paikaksi valitsimme takapihan vierestä alkavan sademetsän. Metsä on jotenkin hurjan satumainen ja jännä paikka. Sen läpi menee polku, joka on paikoin kovinkin jyrkkä. Käytiin tuolla metsässä kävelyllä heti seuraavana päivänä, kun tänne oltiin tultu ja jyrkkyys kyllä tuntui jetlagin väsyttämässä kropassa ihan kunnolla! Metsässä kuulemma maijailee myös karhuja ja yritettiin niitä kovasti tiirailla, mutta ei ainakaan vielä onnistanut ;)

Kolmanneksi kohteeksi valitsimme nämä lähikadut. Tykkäämme hurjasti vain käveleskellä ympäri asuinaluetta ja ihmetellä erilaisia taloja. Täällä on paljon sekaisin pienempiä ja matalampia vanhoja taloja, sekä uusia, valtavia linnamaisia lukaaleja. Vanhoilla taloilla on isot pihat ja puutarhat ja kuulemma trendi on, että vanhat talot pistetään maan tasalle ja tilalle kohoaa kaksi hulppeaa taloa, minimaalisella puutarhalla. Katukuva on siis hyvin kirjava ja siksi mielenkiintoinen.