Heinikko rahisee mukavasti jalkojen alla. On katsottava mihin astuu, sillä vanhat puhelimet, muovituolit, naulat ja muu epämääräinen roju on vallannut maiseman. Huonekalutkin on heitetty ulos tuulettumaan. Ympärillä aukeaa kaunis, hylätty omakotitalomiljöö ulkorakennuksineen.
Autiotalot ovat olleet sydämelläni jo teini-ikäisestä saakka. Vaimonkin olen saanut usein houkuteltua mukaan tutkimaan hylättyjä taloja, mutta monesti mukaan on innostunut lähtemään joku kaverikin. Kävimmekin joulukuussa ystäväni kanssa valokuvailemassa tätä seinäjokelaista vanhaa taloa. Se oli ollut jo muutaman vuoden ajan to do -listallani. Olin siis nähnyt talon läheiseltä tieltä useita kertoja, mutta olin aina ollut matkassa autolla ja kohde oli välillä jopa päässyt unohtumaan.
Tarkoituksenani onkin julkaista blogissamme tänä vuonna muutama kuvakatsaus Seinäjoen autiotaloista. Vaikka kaupunki onkin karsinut keskustastaan lähes kaiken vanhan ja kauniin pois, löytyy Seinäjoen laitamilta rakennuksia ja pihapiirejä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan. Noissa rakennuksissa kiehtovinta on niiden historia. Millaista elämää niissä on vietetty? Miksi niistä ei ole enää huolehdittu ja miksi ne on hylätty?
