28.6.2014

Kalifornian parhaat kukkulat

Ajopäivät 7–9: Mono Lake–Mariposa–Bakersfield

Yosemiten kansallispuisto oli meille ehkä reisun yksi odotetuimmista paikoista ja oltiin varattu sille pari päivää aikaa. Koska satuttiin sinne juuri viikonlopuksi, varattiin myös majoitus lähistöltä etukäteen. Osattiin odottaa kovaa turistirysää, mutta silti se valtava ihmispaljous yllätti. Ja ehkä myös vähän latisti fiilistä. Seuraavalla kerralla menisimme sinne arkena ja mieluiten vähän aikaisemmin keväällä, jos ihmisiä olisi silloin vähän vähemmän. Jokatapauksessa Yosemite oli aivan upea paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Puistossa on paljon vaellusreittejä, joista osa on helppoja ja lyhyitä ja osa taas haastavia monta tuntia kestäviä reittejä. Autollakin pääsee kuitenkin suoraan ajelemaan upeille paikoille ja ympäri puiston ja mehän teimme tietenkin juuri niin. Varmaan noilla vaellusreiteillä olisi ollut vähän vähemmän tungosta.. 

Tunnel View, Yosemite NP





Glacier Point, Yosemite NP
Ihan Yosemiten vieressä on myös Kings Canyon ja Sequoia National Park ja käytettiin kolmas päivä niissä. Ei otettu Punapuumetsää mukaan tähän reissuun kun ajateltiin, että Sequoian valtavissa puissa on tarpeeksi yhdelle reissulle. Ja massiivisiahan ne olivat! Sequoiat on tilavuudeltaan maailman suurimpia puita ja Punapuut taas pisimpiä. Yleensä Suomessa puhutaan vaan Punapuista, mutta kyllä Sequoitkin ovat näkemisen arvoisia :) Puiden lisäksi Sequoiassa oli myös upeita maisemia. Ajettiin kohti Bakersfeldia puiston eteläpäädystä ja tie oli mukavaa kiemuraista serpentiinitietä, jolta avautui aina toinen toistaan upeampia näkymiä. Ehdottomasti yksi matkan hienoimmista teistä! Kirjoittajan tosin täytyi aina tiukoissa mutkissa pitää silmiä kiinni, kun meinasi vähän kauhistuttaa tien vierestä alkava pudotus.



22.6.2014

Kultakuumetta!

Ajopäivä 6: Lake Tahoe–Mono Lake

Pikaterkut Losista! Täällä ollaan menty aamusta iltaan, niin illalla ei oikein jaksa muuta kun vähän suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa ja kaatua puolikuolleena sänkyyn. Palaillaan nyt kuitenkin taas reissussa siihen mihin viimeksi jäätiin, eli Lake Tahoelle. Sieltä oli mukava startata uuteen päivään. Seattlen jälkeen nähtiin matkan varrella lähinnä pieniä kaupunkeja ja rauhallisia luonnonpuistoja, niin oli mukavaa olla hetken taas ihmisten ilmoilla. Tahoe on suosittu lomapaikka ja sen kyllä huomasi kaduilla kävellessä. Motelleja ja hotelleja riitti joka lähtöön, mutta onneksi vielä ei ihan ollut lomakausi alkanut, ettei muutos ollut liian suuri meille metsäläisille. Rauhallisen aamun ja Tahoella kiertelyn jälkeen suunnattiin kohti aavekaupunki Bodieta.

Kuvasta ei niin hyvin erota, mutta tien molemmilla puolilla oli aika hurja jyrkänne, piti ajaa kieli keskellä suuta. Taustalla näkyy Lake Tahoe. 

Mukavaa, kun satuttiin Tahoen renessanssimarkkinoille juuri samaan aikaan Jack Sparrown kanssa.
Odotettiin Bodieta suurella mielenkiinnolla ja se oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen! Se oli aikanaan menestyvä ja vilkas kultakuumekaupunki ja parhaimmillaan siellä oli kuutisenkymmentä saluunaa ja asui kymmenisentuhatta ihmistä. Enää taloista on jäljellä murto-osa ja ihmisistä ei yhtään. Ilmeisesti Bodie oli myös aika pahamaineinen kaupunki, jossa tappelut ja murhat olivat arkipäivää. Sellaiseen kivaan kaupunkiin siis suunnattiin. Siellä oli jännää kierrellä ja kurkkia sisään ikkunoista, miettiä millaista elämää siellä on eletty. 



Mono Lakella oli meidän ensimmäinen etukäteen varaama motelli ja kieltämättä sinne ajellessa hieman jännitti, mitä sitä oli tullut varailtua. Tarkemmin ottaen El Mono Motel sijaitsi Mono Laken vieressä, pikkukaupungissa nimeltä Lee Vining. Onneksi majapaikka osoittautui todella suloiseksi ja persoonalliseksi motelliksi, ja se oli mahtavalla sijainnilla seuraavaa kohdettamme, Yosemiten kansallispuistoa ajatellen. Loppujen lopuksi oltiin tosi tyytyväisiä etukäteisvaraukseen, koska motelli oli tupaten täynnä! 

Mono Lake, Kalifornia

17.6.2014

Pyllymäkeä tulivuorella ja muuta mukavaa

Ajopäivät 3–5: Astoria–Bend–Fall River Mills–Lake Tahoe

Kolmantena ajopäivänä herättiin aikaisin aamulla, koska tarkoitus oli ajaa pitkä pätkä. Motellin mainostama "continental breakfast" osoittautui muovipaketeissa oleviksi muffinseiksi ym. pulliksi, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut ja aika nopeasti päästiin tien päälle. Jatkettiin samaista 101-tietä taas etelään päin, Tillamook Bayhin asti. Matkan varrella oli mahtavia merinäkymiä ja aamu-usvainen sää sopi hienosti maisemaan. Tillamookin kohdasta käännyttiin kohti Portlandia ja edelleen jatkettiin tielle 84, joka kulkee Columbia River Gorge National Scenic Arean halki. Taas oli tien varrella upeita näkymiä ja niistä upeimpina useat vesiputoukset. Multnomah Falls oli kuin olisi Rivendeliin astellut, miinus kaikki turistit. Kaikenkaikkiaan meillä on kyllä ollut tähän asti loistava tuuri teiden kanssa, ei ole paljon tylsiä pätkiä jouduttu ajelemaan!

Matkan varrella Oregonissa

Multnomah Falls, Oregon


Käännyimmme kohti etelää The Dallesin kohdasta ja ajelimme Bendiin yöksi. Riemu repesi, kun löysimme hyvällä hinnalla kivan hotellin, jonka pihalla oli hot tub ja uima-allas. Se oli mukava rentoutus pitkän päivän jälkeen. Sen jälkeen ollaankin kyllä aina etsitty yöpaikkaa, jossa olisi edes jompikumpi ja yleensä ollaan siinä onnistuttu. Tie Bendiin kulki läpi Oregonin lukuisten tulivuorien ja tuijottelimme niitä silmät ymmyrkäisinä. Kuninkaana maisemassa kohosi näyttävä lumihuippuinen Mt. Hood.

Mt. Hood ja turistit poseeraamassa


Neljäntenä ajopävänä suuntasimme Crater Lakelle, joka on romahtaneeseen tulivuoreen muodostunut järvi. Olin lukenut etukäteen, että vesi on siellä uskomattoman sinistä, mutta enpä olisi uskonut että se olisi ihan niin sinistä! Vielä kun järve pinta oli täysin tyyni, niin vaikutelma oli aivan mieletön. Crater Lake nousi kyllä kertaheitolla yhdeksi hienoimmista paikoista, joita olen ikinä nähnyt. Näin kesäkuussa huipulla oli vielä runsaasti lunta, ja me tietty otimme siitä kaiken ilon irti: H&M:n muovipussi pepun alle ja menoksi. Kirkkaalta taivaalta helottava aurinko kuivasi mahdollisesti aiheutuneet kosteusvahingot, parempia pulkkailumaisemia saa kyllä hakea.









Viidentenä ajopäivänä vuorossa oli taas aivan omanlaisensa luonnonpuisto, Lassen Volcanic National Park. Ostettiin jo heti Olympic National Parkista vuosipassi, America the Beautiful Annual Pass, jolla pääsee sisään kaikkiin Amerikan kansallispuistoihin ja se on kyllä osoittautunut todella käteväksi. Helpottavaa, kun ei tarvitse jokaisen puiston portilla aina kaivaa rahoja esiin ja muutenkin tuosta syntyy ihan mukava säästö. Kiitos Kirsi vinkistä! Passilla siis päästiin myös ajamaan Lassen luonnonpuiston läpi. Pysähdeltiin välillä ihastelemaan huikeita maisemia ja käytiin hakemassa pieni adrenaliinipiikki laavan aikanaan muodostamassa valtavassa luolassa. Sen jälkeen tuntui kieltämättä hyvältä päästä taas päivänvaloon.

Subway Cave, Lassen Volcanic National Forest.  Valotettiin kuvaa jälkeenpäin, oikeasti tuolla oli pilkkosen pimeää. Onneksi kuvan valotus ei paljastanut mitään järkyttäviä yllätyksiä..


"Boiling mudpot" --> "kiehuva mutapotta". Mädäntyneen kananmujan haju on varmaan ikuisesti tallentunut muistiini.

8.6.2014

Washington kahdessa päivässä

Ajopäivät 1–2: Seattle–Forks–Astoria

Tällä hetkellä on kyllä jo kuusi ajopäivää mittarissa, mutta ajateltiin kuitenkin aloittaa ihan alusta ja tiivistää aina muutaman päivän seikkailut yhteen. Nyt siis päivät 1 ja 2, jotka ajeltiin Washingtonin osavaltiossa. Yllätyttiin iloisesti sunnuntaina, kun mentiin hakemaan autoa vuokraamosta ja meille tarjottiin Ford Explorer -maasturia samaan hintaan varaamamme Nissan Maximan tilalta. Pienellä kauhun ja riemun sekaisella kunnioituksella pakkasimme valtavan maasturin melkeinpä täyteen tavaraa ja tajuttiin, että ei meidän kimpsut ja pakaasit olisi edes tainneet siihen Maximaan mahtua, vaikka Kilroylta niin etukäteen vakuutettiinkin. Eli onneksi meille tarjottiin tuota Fordia, olisi muuten mennyt vähän sormi suuhun heti ensimmäisenä päivänä!

Siinä se Ford komeilee. Taustalla Olympic National Parkiin kuuluva Lake Crescent













Kuten jo aikaisemmin mainitsimmekin, meidän ensimmäinen varsinainen roadtrip-kohde oli Olympic National Park ja se yllätti meidät kaikki todella positiivisesti! Käytiin ensimmäisenä päivänä 1 500 metrin korkeudessa Hurricane Ridgellä, joka on puiston yksi pääkohteista. Sieltä oli aivan mielettömät näkymät ja oli mukavaa, kun alue ei ollut tupaten täynnä muita turisteja. Bambeja ja muita eläimiä siellä kyllä oli senkin edestä, mutta ne oli mukavia seuralaisia. Moni kävelyreitti oli vielä lumen takia suljettuna, mutta päästiin onneksi jonkin verran kävelemään ympäriinsä ja katselemaan maisemia eri suunnista. Jatkettiin samana päivänä vielä Forksiin yöksi, koska pakkohan meidän oli päästä käymään Twilight-cityssä. Eipä se tainnut niin kovin ihmeellinen olla, mutta kun se nyt niin sopivasti "sattumalta" oli reitin varrella.. Maanantaina jatkettiin matkaa 101-tietä pitkin seuraavaan yöpaikkaamme Astoriaan, joka sijaitsikin jo Oregonin puolella. Matkan varrella käytiin niin ikään Olympic National Parkiin kuuluvissa Hoh Rain Forestissa ja Ruby Beachilla. Aivan käsittämätöntä, miten niin pieneen alaan voikin mahtua niin paljon erilaisia upeita paikkoja ja miten maisema voi vaihtua niin totaalisesti. Lumihuippuisista vuorista mystisiin sademetsiin ja rantoihin. Varsinkin Ruby Beach valloitti meidät täysin! Rannalla leijui upea usva, joka yhdistettynä erikoisiin kivimuodostelmiin ja Tyynenmeren aaltoihin loi pysäyttävän tunnelman.










Hoh Rain Forest, Olympic NP, WA



Ruby Beach, Olympic NP, WA 

4.6.2014

Jengi kasassa!



USA:n puolella ollaan! Greyhoundin bussi toi meidät perjantaina näpsäkästi rajan yli Seattleen. Päätepysäkki tosin oli vähän kauempana hostellistamme, kun mitä etukäteen luulimme. Päästiin kuitenkin paikallisbussilla suhteellisen kätevästi hostellille, eli ei siinä onneksi kuinkaan käynyt. Huoneestamme löydettiin iloksemme pari sikeästi nukkuvaa matkaajaa; roadtrip porukka oli kasassa! Nyt ollaan reilu päivä tutustuttu yhdessä Seattleen ja se yllätti meidät kyllä positiivisesti. Sääkin oli mitä mahtavin niin ei olisi parempaa aloitusta voinut roadtripille olla.

Space Needle







Kävelimme ensimmäisena aamulla hostelliltamme Seattlen ehkä suosittuimmalle nähtävyydelle, Space Needlelille. Vältimme juuri sopivasti pahimmat jonot ja hurautimme 19 dollarilla tornin huipulle katsastamaan kaupungin lintuperspektiivistä. Ylhäältä näkyi myös hienosti meidän seuraava kohde Olympic National Park ja se kyllä nostatti reissujännityksen taas uusiin sfääreihin.

Loppupäivä pyörittiin aikalailla Pike Place Marketin lähistöllä ja se olikin meistä tällaisen nopean katsauksen jälkeen kivointa Seattlessa. Sympaattisella markkina-alueella oli kauppaa ja kojua joka lähtöön ja tuntui, että joka nurkan takaa tuli taas lisää kujia koluttavaksi.

Mehevä purkkaseinä. Tehtävä: etsi kuvasta USA:n lippu!




Maailman ihka ensimmeinen Starbucks ( vaikka oikeastaan se ihka ensimmäinen on kyllä purettu ja tuo on rakennettu myöhemmin sen paikalle, mutta kuitenkin).
Horisontissa siintää Olympic National Parkin vuoret


P.s. Täytyy varmaan kehitellä jokin systeemi matkatavaroille tässä tulevan kuukauden aikana. Tullaan alkumatkasta olemaan joka yö eri paikassa, ja on kyllä aivan oma haasteensa pakata tavarat niin, ettei kaikki seuraavana päivänä tarvittavat tavarat ole pakan alimmaisena..

P.p.s. Tällä hetkellä ollaan menossa Oregonissa Bendin kaupungissa. Kaikki on sujunut hyvin ja hengissä ollaan!