Olen jo useamman vuoden ajan suunnitellut meneväni tutkailemaan Pasilan vanhaa ratapihaa. Jostain kumman syystä se on aina vain unohtunut ja jäänyt. Vihdoin on sekin ilo koettu ja sainkin samalla uuden lempparikuvauskohteen. Vanhojen junien historia, se mitä kaikkea ne ovat nähneet, missä säissä ne ovat porhaltaneet eteenpäin. Niissä on jotain niin puhuttelevaa ja vaikuttavaa. Ei voi kuin päästää mielikuvitus valloilleen!
Ratapiha tulee muuttumaan näillä näkymin lähivuosina radikaalisti kun sinne kohoaa uusi Pasilan keskus. Mikäli näin käy, toivottavasti sinne voidaan jättää jotain urbaaneja jäänteitä, vaikka pätkä Pasilan omaa "High Linea". Ruostunut juna siellä, toinen täällä ja vanhat punatiili- ja puutalot ilahduttamaan lenkkeilijöitä ja turisteja. Tällaisissa kunnostamattomissa ja "unohdetuissa" junissa, taloissa jne on se hyvä puoli, että ne kertovat aidosti elämästään. Niistä näkee, mitä kaikkea on kohdattu. Millaisia lommoja niissä on. Rujous saattaa jopa kaunistaa. Ikävänä puolena toki on, että hylätyt junat ja talot päätyvät mitä varmemmin lähivuosina lekan alle.
Kuvissa malleina ovat ystävämme Saana ja vaimoni Krisse.
Nice! :)
VastaaPoistaTänks :P
PoistaHei löysin nyt vasta teidän blogiin - ja wau ! Kyllähän mä oon aina tienny, että oot Mikael hyvä kuvaaja, mutta nyt sen vasta tajus ihan eri tavalla, kun päädyin tänne :) Ja Krisselle isot pojot kivoista matkakertomuksista; niitä on aina ihanaa lukea<3 :)
VastaaPoistaEmmi
Suuret kiitokset Emmi! Ilahdutti kovasti. :) Ja kiva, jos matkakertomukset ilahduttaa! Mulla (Krissellä) on tullu niiden kans joku ihme seinä vastaan, tuntuu etten osaa kirjottaa niitä yhtään :D Joten piristi kuulla, että ne ilahduttaa ^^
Poista