1.10.2014

Aikavyöhykesekoilua Zionissa

Zion National Park
Ajopäivät 14 ja 15 

Vegasin ihmisvilinässä vaeltamisen jälkeen tuntui ihanalta luksukselta istahtaa tuttuun vuokra- Fordiimme ja vähän lepuuttaa rasittuneita jalanpohjia. Vegasin oli tarkoitus olla puolivälin levähdys automatkailusta, ja vaikka se oli sitäkin, niin kyllähän tuollainen kaupunkilomailu väsyttää myös ihan omalla tavallaan. Siksi oltiin kyllä ihan tyytyväisiä, kun matka jatkui autoillen ja mukavasti penkissä kököttäen. Suuntasimme nokan kohti Zion National Parkia ja suunnitelma oli ajaa puiston läpi ja edelleen kohti yöpaikkaamme Pagea. Meillä oli varattuna Pagesta, tai oikeastaan aika kaukaa kaupungin ulkopuolelta, yhteinen motellihuone meille neljälle ja meitä vähän jännitti, mitä tuleman piti.  Kuvat ja info motellista oli vähän epämääräisiä, eivätkä arvostelutkaan mitään hehkutusta olleet. Huone oli kuitenkin älyttömän halpa, niin heitettiin vähän seikkailuhenkeä kehiin ja otettiin riski. Motelli osoittautui ihan mukiinmeneväksi, ilmeisesti netissä olleiden arvioiden jälkeen omistaja oli vaihtunut ja alkanut hoitaa asioita vähän toisenlaisella otteella. Pihistelijän matkakukkaro siis kiitti, eikä hienohelman nenänkään tarvinnut paljon nyrpistellä ;)





Zionin kansallispuisto oli jotenkin jännä kokemus. Takana oli siinä vaiheessa jo paljon mielettömiä maisemia ja ajatukset oli aika vahvasti suunnattuna edessä odottaviin Grand Canyoniin ja Antelope Canyoniin. Näin ollen Zion meni ehkä jollain tapaa vähän ohi. Nyt kun jälkeenpäin katsoo kuvia sieltä, niin aivan hämmentyy että oltiinko me tollaisessakin upeassa paikassa?! Ajeltiin Zionin läpi kulkevaa ysitietä pitkin,  ja sen varrelle mahtui kyllä hienoja paikkoja. Tie mutkitteli ja nousi melko korkealle, ja sen varrelle oli tehty pysähdyspaikkoja maisemien ihailua varten. Amerikassa on ylipäätään kansallispuistojen kiertäminen autolla tehty mahdottoman helpoksi, ilman haikkailuakin voi nähdä ne parhaat palat.

Tehtiin vielä pieni koukkaus Pagea kohti ajaessa, kun oltiin bongattu etukäteen lähettyviltä luonnonpuisto nimeltä Coral Pink Sand Dunes. Tottahan korallinpunaiset hiekkadyynit piti nähdä, joten  ei muuta ku tiukka käännös aika pienehkölle ja syrjäiseltä tuntuvalle tielle. Meillä varmaan alkoi usko jossain vaiheessa vähän loppua, kun vastaan ei oikein tullut ketään, eikä maisema vihjaillut mitään pinkeistä dyyneistä. Ilo ja yllätys oli siis melkoinen, kun yhtäkkiä tien vieressä olikin pari ihanaa hienohiekkaista punertavaa dyyniä. Vietettiin mukava hyppypomppukuvaussessio, jonka jälkeen hiekka rouskui hampaissa ja korvissa ja joka paikassa, ja oltiin oikein tyytyväisiä pieneen koukkaukseen. Nyt sitten jälkeenpäin googlettelin kyseistä puistoa vähän tarkemmin ja tajusin, ettei me edes ajettu sinne pääalueelle ollenkaan, olis niitä dyynejä kai ollut vähän enemmänkin, jos oltaisiin maltettu jatkaa vielä vähän pidemmälle.. hups..

Coral Pink Sand Dunes, tai ainakin sen reuna-aluetta..


Oltiin koko matka tähän saakka saatu menny leppoisasti samalla aikavyöhykkeellä, mutta nyt Utahiin mennessä vyöhyke vaihtui ensimmäistä kertaa. Ei oltu muistettu ajatella koko asiaa, ja ihmeteltiin vain että mitä meidän navigaattori sekoilee, kun näyttää ihan hassuja aikoja. Jossain vaiheessa sitten tajuttiin, että niin joo, ne aikavyöhykkeet.. Hämmennystä lisäsi se, että motelli, jonka ajattelimme olevan Pagessa olikin sen verran kaupungin ulkopuolella, että sijaitsi eri osavaltion ja myös eri aikavyöhykkeen puolella. Siihen kun vielä lisäsi automaattisesti, mutta viivellä päivittyvät kännykän kellot, niin kaiken tuloksena herättiin seuraavana aamuna tuntia liian aikaisin ehtiäksemme aamun aikaiseen kohteeseemme Antelope Canyoniin. Jonkin verran ärsytti, kun kolisteltiin alueen portteja silmät sikkaralla ja tajuttiin, että sehän ei ole vielä edes auki. No eipä siinä mitään, käytettiin ylimääräinen aika hurauttamalla läheiselle Glen Canyon -padolle, joka olikin vaikuttava näky. Vähän me kyllä vieläkin ihmetellään, että miten vaikeaa yhden tunnin aikaeron laskeminen voi olla..






1 kommentti:

  1. Oli kiva lukea lukea taas retkestänne, vaikka siitä onkin jo aikaa :) AskoT

    VastaaPoista