Pyllymäkeä tulivuorella ja muuta mukavaa

Ajopäivät 3–5: Astoria–Bend–Fall River Mills–Lake Tahoe

Kolmantena ajopäivänä herättiin aikaisin aamulla, koska tarkoitus oli ajaa pitkä pätkä. Motellin mainostama "continental breakfast" osoittautui muovipaketeissa oleviksi muffinseiksi ym. pulliksi, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut ja aika nopeasti päästiin tien päälle. Jatkettiin samaista 101-tietä taas etelään päin, Tillamook Bayhin asti. Matkan varrella oli mahtavia merinäkymiä ja aamu-usvainen sää sopi hienosti maisemaan. Tillamookin kohdasta käännyttiin kohti Portlandia ja edelleen jatkettiin tielle 84, joka kulkee Columbia River Gorge National Scenic Arean halki. Taas oli tien varrella upeita näkymiä ja niistä upeimpina useat vesiputoukset. Multnomah Falls oli kuin olisi Rivendeliin astellut, miinus kaikki turistit. Kaikenkaikkiaan meillä on kyllä ollut tähän asti loistava tuuri teiden kanssa, ei ole paljon tylsiä pätkiä jouduttu ajelemaan!

Matkan varrella Oregonissa

Multnomah Falls, Oregon

Käännyimmme kohti etelää The Dallesin kohdasta ja ajelimme Bendiin yöksi. Riemu repesi, kun löysimme hyvällä hinnalla kivan hotellin, jonka pihalla oli hot tub ja uima-allas. Se oli mukava rentoutus pitkän päivän jälkeen. Sen jälkeen ollaankin kyllä aina etsitty yöpaikkaa, jossa olisi edes jompikumpi ja yleensä ollaan siinä onnistuttu. Tie Bendiin kulki läpi Oregonin lukuisten tulivuorien ja tuijottelimme niitä silmät ymmyrkäisinä. Kuninkaana maisemassa kohosi näyttävä lumihuippuinen Mt. Hood.

Mt. Hood ja turistit poseeraamassa

Neljäntenä ajopävänä suuntasimme Crater Lakelle, joka on romahtaneeseen tulivuoreen muodostunut järvi. Olin lukenut etukäteen, että vesi on siellä uskomattoman sinistä, mutta enpä olisi uskonut että se olisi ihan niin sinistä! Vielä kun järve pinta oli täysin tyyni, niin vaikutelma oli aivan mieletön. Crater Lake nousi kyllä kertaheitolla yhdeksi hienoimmista paikoista, joita olen ikinä nähnyt. Näin kesäkuussa huipulla oli vielä runsaasti lunta, ja me tietty otimme siitä kaiken ilon irti: H&M:n muovipussi pepun alle ja menoksi. Kirkkaalta taivaalta helottava aurinko kuivasi mahdollisesti aiheutuneet kosteusvahingot, parempia pulkkailumaisemia saa kyllä hakea.

Viidentenä ajopäivänä vuorossa oli taas aivan omanlaisensa luonnonpuisto, Lassen Volcanic National Park. Ostettiin jo heti Olympic National Parkista vuosipassi, America the Beautiful Annual Pass, jolla pääsee sisään kaikkiin Amerikan kansallispuistoihin ja se on kyllä osoittautunut todella käteväksi. Helpottavaa, kun ei tarvitse jokaisen puiston portilla aina kaivaa rahoja esiin ja muutenkin tuosta syntyy ihan mukava säästö. Kiitos Kirsi vinkistä! Passilla siis päästiin myös ajamaan Lassen luonnonpuiston läpi. Pysähdeltiin välillä ihastelemaan huikeita maisemia ja käytiin hakemassa pieni adrenaliinipiikki laavan aikanaan muodostamassa valtavassa luolassa. Sen jälkeen tuntui kieltämättä hyvältä päästä taas päivänvaloon.

Subway Cave, Lassen Volcanic National Forest.  Valotettiin kuvaa jälkeenpäin, oikeasti tuolla oli pilkkosen pimeää. Onneksi kuvan valotus ei paljastanut mitään järkyttäviä yllätyksiä..

"Boiling mudpot" --> "kiehuva mutapotta". Mädäntyneen kananmujan haju on varmaan ikuisesti tallentunut muistiini.